Harmi 1v. ♥

Meidän pikku pupuvaavilla on tänään 1v syntymäpäivä! Sen kunniaksi ajattelin tehdä tänne blogiin taas postauksen siitä miten Harmilla menee. Harmi oli tosi arka ja kaikki pelotti sillon ku se meille tuli, mutta nykyään on ihan päinvastoin. Harmi päätti jossain vaiheessa, että nyt saa matoilla hyppely riittää ja laajensi yhtäkkiä reviirinsä kattamaan koko talon. Liukas lattia ei ole este eikä yhtään edes hidaste meidän pupulle. Meille siitä tuli harmaita hiuksia (paitsi miehelle, koska se on kalju, hahhah) vähäksi aikaa, koska jouduimme miettimään uudellen vähän sisustusjuttuja ja suojaamaan aivan kaikki johdot mitkä on vyötäröstä alaspäin. Harmi myös joskus hyppää telkkaritasolle ja sohvapöydälle, joten niistäkin piti tehdä vähän pupuystävällisemmät poistamalla kaikki rikki menevät somisteet.

Nykyään ei voi jättää mitään lattioille, sängylle ja matalille tasoille, ettei Harmi vaan loukkaa itseään tai syö mitään ja saa jotain suolitukosta. Eli siis aivan pakko pitää kämppä siistinä :D. Ei se silti ole koskaan tuhonnut mitään vaikka muutama vaate lattialle olisikin vahingossa jäänyt. Lähinnä Harmi tutkii, mönkii niiden päällä ja nuolee ne märäksi. Kodinhoitohuone ja vessa/kylppäri on ainoat huoneet mihin Harmia ei päästetä ja sen sitten näkeekin siinä tavaroiden ja sotkun määrässä lattioilla näissä huoneissa :D. Meillä on pakko olla joku tila mikä ei ole Harmin reviiriä sen takia, koska varmaan joskus otetaan Harmille toinen pupu kaveriksi ja ne täytyy tutustuttaa toisiinsa tilassa mikä ei ole kummankaan reviiriä.

Harmi alkoi talvella riehumaan häkissä aina, kun se sinne suljettiin. Repi mattoa, kaivoi aina vessan ylös ja tuhosi omaa mökkiään. Se harrasti myös puremista ja oman pahvilaatikkonsa (eli pupulinnan) puolustamista vähän liikaakin joten mä varasin sille ajan sterilaatioon, jospa se sen jälkeen rauhottuisi. Kaneilla muutenkin esiintyy todella paljon kohtukasvaimia ja syöpää sillä alueella, että senkin takia haluttiin viedä se leikkaukseen.

Pureminen ja reviirin puolustaminen jäi pois muutama kuukausi leikkauksen jälkeen, mutta häkissä riehumiseen ja tuhoamiseen leikkauksella ei kuitenkaan ollut yhtään mitään vaikutusta. Vähän aloin miettimään, että tekeekö Harmi häkissä tuhoja sen takia, että siellä on tylsää ja onhan häkki kauhean pieni alue verrattuna koko taloon missä saa päivällä touhuta. Harmi oli aluksi siis aina häkissä yöt ja kun ketään ei ollut kotona. Päätettiin kokeilla jättää Harmi ulos häkistä myös yöksi. Pari ekaa yötä se hyppi meidän päällä sängyssä ihan koko yön ja mä jo ajattelin et ei tästä tuu mitään ja meinasin laittaa pupun häkkiin takaisin, kun joku aamu heräsin siihen ku se päättää purra mua poskeen. Mutta se älytön riehuminen olikin vain alkuinnostusta ja meni onneksi äkkiä ohi. Aamuisin, kun mies lähti töihin Harmille annettiin aamupelletit häkkiin ja häkki kiinni. Tää toimi ehkä viikon ja sitten Harmi oppi ettei häkkiin kannata mennä, koska joutuu "vankilaan", eikä enää suostunut aamuisin sinne menemään edes ruuan perässä ja niinpä kaikkien hermojen vuoksi Harmi sai jäädä ihan täysin vapaaksi. Häkki Harmilla on vieläkin, mutta se on vaan tukikohta jossa on wc, heinät ja vesi. Vappuna mä otin siitä luukun irti ja mun mies on siitä asti laulanut muumitunnaria uusilla sanoilla: "ei Harmin häkkiä lukita koskaan, hei Harmiiii".

Siitä asti, kun Harmi sai olla ekaa kertaa vapaa 24/7 sen käytös on muuttunut ihan täysin. Kaikki noi häkissä riehuminen ja tuhoaminen jäi pois ja pelokkasta pupusta on tullut paljon sosiaalisempi ja rohkeampi. Iltaisin, kun mun mies menee nukkumaan se antaa Harmille iltapelletit meidän sängyssä eli ostaa itselleen pupuaikaa Harmilta ja sen jälkeen Harmi jää moneksi tunniksi makoilemaan sänkyyn miehen jalkohin, mun tyynylle tai muuten vaan sellaiseen kohtaan et mä en mahdu sinne sänkyyn :D. Välillä, jos nukkumaan meno menee vähän myöhemmäksi, Harmi on jo valmiiksi odottamassa sängyssä. Aamulla se yleensä myös herättää meidät vetämällä kauheeta rallia sängyssä ja juoksemmalla meidän molempien naaman päältä.

Pitkän aikaa Harmia sai silittää ihan vähän samaan aikaan, kun se söi pellettiä, mutta nykyään mä saan silittää ilman lahjontaa. Mieskin saa joskus ja jouluna silittää ihan vähän ilman pellitin antamista. Joku yö viiden aikoihin Harmi tuli tönimään mun nenää omallansa ja tunki päänsä mun käteen et nyt pitäis rapsuttaa. Välillä saan näykkäisyjä kantapäähän ja sekin tarkoittaa, että pitää silittää ja heti!

Kynsien leikkaus ei onnistu meiltä, koska tää pieni jästipää on niin älyttömän liukas ja rimpulee järkyttävän paljon (eikä muuten luovuta), että ollaan katsottu parhaaksi käydä kynsien leikkauksessa siinä eläinkaupassa mistä Harmi ostettiin. Mä en ymmärrä miten pienellä pupulla voi olla niin kauheat voimat, että edes mun mies ei saa sitä pidetty sylissä. Eläinkaupassa Harmi onkin sitten vieraskorea tai paikka ja tilanne pelottaa niin paljon, että siellä kynsien leikkuu sujuu todella hyvin.

Mä tein jossain vaiheessa Harmille oman instatilin, koska blogin tili alkoi uhkaavasti täyttyä Harmin kuvista ja videoista, joten jos et vielä seuraa Harmia instassa se löytyy nimellä @harmithebunny.